Luku 1 - Tuli lämmin kun siitä on kaukana, vaarallinen kun on sen lähellä.
Rivitalo alueemme perheet oli kokoontunut, juhannus kokon ääreen viettämään juhannusta, kuten joka vuosi. Naapurimme ovat jokainen ihania, mutta omalla tavallaan myös outoja. Meidän perheemme on ainoa perhe jonka outoa puolta ei kukaan tiedä. En edes minä. Sisko sanoi että me emme vain ole outoja. En vain pysty uskomaan sitä.
Katsoimme kokon isoa lämmintä liekkiä. Isä pyysi minut heittämään kanssaan puun palasia kokkoon. Otin puun palasen käteeni se alkoi polttaa. Ihan kuin se syttyisi kohta palamaan. ''onpas tämä kuuma'' totesin isälle. ''hmm.. Ehkä kätesi on kuuma, nämä ovat ihan kylmiä'' isä sanoi ja heitteli puun palasia, kokkoon. Kun olin heittämässä puun palasta kokkoon, se pysähtyi ilmaan, ja alkoi palaa. Se ei osunut edes liekkeihin! Se paloi siinä, ilmasssa. Kuinka se voi? Yhtäkkiä se tippui alas. Isosisko katsoi minua vihaisena, mutta muutti ilmeen hymyksi kun äiti sanoi hänelle jotain. Mitä tämä nyt on? Joku pila? Niin sen täytyy olla.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti